Yhdistyksen kotisivulle

Ytönkorven kulttuuriseura ry

Välilän mäkitupalaismuseo

Henna-Maija Kainu

Välilän mäkitupa on museoelämys

Laitilan sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan 22.05.2012 kotiseudun matkailun uusista ideoista ja siitä, millaiset nähtävyydet ja paikat kiinnostavat vierailijaa, mikä saa ihastumaan, mikä vihastumaan.

Minut, entisen laitilalaisen, sai ihastumaan Kaariaisten mäkitupamuseo, johon Laitilan pyöräilijät vuosi sitten tekivät retken. Siellä vierailija takuuvarmasti huomaa, miten paljon maailma on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Kun seisoo tuvan lattialla ja levittää kätensä, ulottuu miltei kaikkeen mitä huoneessa on. On helppo eläytyä siihen, millaista ison mäkitupalaisperheen arki oli ennen vesijohtoa, sähköä, pyykkikonetta, TV:tä ja iPadeja, ja mihin ihmisen aika kului, kun noita "elämää helpottavia" koneita ja laitteita ei vielä ollut keksitty. Meitä ei ollut monta vierailijaa sillä kertaa, mutta mukana oli Airasmäen Ella tyttärentyttärensä kanssa, ja satuin kuulemaan tytön ihmettelyä, kun hän katseli ympärilleen tuvassa, kun "telkkariakaan ei ollut missään". Ajattelin silloin heti, että on sääli, jos tämä tupa ei säily tuleville polville. Se olisi oiva vierailukohde koululaisille. Lapsikin tuntee myötätuntoa heitä kohtaan, jotka ovat tuvassa asuneet.

Meillä Nousiaisissa apteekki mainostaa itseään elämysapteekiksi. Minusta te laitilalaiset voisitte mainostaa Välilää vierailijoille elämysmuseoksi. Jähmeänkin mielikuvitus lähtee siellä lentoon.

Isoäidin nuoruudessa

Miten on mahdollista, että tässä yhdessä huoneessa on asunut iso perhe, isä, äiti ja kuusi lasta? Eikä se ollut 1000 vuotta sitten, vaan isoäidin nuoruudessa. Mitä ruokaa äiti on keittänyt krääkkipadassa, missä on syöty, tiskattu, nukuttu, pesty vauvan pyllyt ja pyykit? Tämän perheen äiti ei taatusti ole ollut mikään uusavuton nyhverö. Päinvastoin, hänen on täytynyt olla poikkeuksellisen neuvokas ihminen.

Päätin heti, että tuon joku kerta omatkin lapsenlapseni tänne tekemään vertailuja nykypäivän ja menneen välillä. Se on heille opettava kokemus.

Ikkunoita rikki

Mutta mäkitupa oli päässyt huonoon kuntoon, vaikka kyläläiset toki olivat sitä talkoovoimin moneen kertaan kohentaneet. Hirsiseinissä oli isoja aukkoja, ikkunoita oli rikkoontunut ja hirsiä ja niskapuita lahonut. Kosteuden aiheuttamia tuhoja oli sekä tuvassa että porstuassa, linnut ja hiiret olivat mellastaneet ja lianneet paikkoja.

Sille oli heti tehtävä jotain, jotta hirsirakennus ja laitilalaisen mäkitupalaisperheen elinympäristö säilyvät tuleville polville.

Koska museo sijaitsee Kaariaisissa, joka kuuluu niihin kyliin, joissa pari vuotta sitten perustamamme Ytönkorven kulttuuriseura toimii, koimme velvollisuudeksemme yrittää pelastaa tämä arvokas kohde. Tiesimme, mikä meillä on edessämme. Sen verran jokaisella oli kokemusta remonteista.

Oli konsultoitava asiantuntijoita ja laadittava avustushakemuksia. Talven aikana kävi kaksi asiantuntijaa museovirastosta pariin otteeseen neuvomassa meitä. Heidänkin mielestään Välilä on arvokas ja ainutlaatuinen kohde.

Kunnostustyöt ovat edenneet vauhdilla. Kiitos Laitilan kaupungille, erityisesti tekniselle virastolle ja Laitilan TE-toimistolle, jotka ovat olleet avuliaasti mukana hankkeessamme. Olemme saaneet näiltä tahoilta, sekä eräiltä yksityisiltä, monenlaista apua, rahallista ja rakennustarvikeapua sekä ennen kaikkea työvoima-apua. Saimme erinomaisen asiantuntevan henkilön, Hille Vuorisen, "museaalisesti vaativiin" töihin. Hän pitää huolen siitä, että emme pilaa Välilää.

60-luvulla osattiin

Kun vertaan museossa nyt tehtävää kunnostustyötä entisiin, voin sanoa, että maailma on muuttunut tässäkin asiassa samaa tahtia kuin ihmisten elinolot. Museon kansiosta läytyi kuvauksia eri vuosikymmenillä Välilässä tehdyistä remonteista ja niiden tekijöistä. Siellä kerrottiin, että Vekkaan Seija oli 60-luvun lopussa purkanut ja uusinut tuvan lattian ja Pietilän veljekset ja Varjosen Hannes olivat lyöneet peltikaton huonoksi tulleen pärekaton tilalle. Kaikki kävi siitä vaan, ilman asiantuntijoita ja avustuksia. Omin päin. Siellä mainittiin myös, että kyläläiset olivat pohtineet, olisiko viisasta luovuttaa koko museo Kaivolaan, kun kunnossa pitäminen talkoovoimin alkoi käydä asianosaisille raskaaksi.

Kyläläiset päättivät silloin 60-luvulla pitää museon Kaariaisissa. Ja me Ytön kulttuuriseuralaiset päätimme nyt 2010-luvulla tehdä oman osuutemme museon säilymiseksi.

Laitilan museokartalla on yksi houkutteleva museoelämys lisää, kun museoviraston mukaisesti tehdyt ensiaputoimenpiteet vähitellen alkavat olla valmiina!

Tervetuloa Välilään!